sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

UKK-reitin TONKOHUIKONEN

Tähän kokoamme kuvia ja lyhyitä kuvauksia Tonkohuikosesta. Tonkohuikonen on UKK-retkeilyreitin Puolangan osuus (Tonkohuikosta on myös Hyrynsalmella). Tälle sivulle voit lähettää kuvia sähköpostitse puolangankameraseura@gmail.com aiheeseen isolla TONKOHUIKONEN  kerro valokuvan päivänmäärä ja paikka. Voit liitää myös lyhyen kuvauksen. Puolangan kameraseura ei maksa kuvista korvausta.

Kirkonkylä- Pyssykulju




Pyssykulju-Lylykyläntie

Lylykyläntie- Markonpalo
(Polun kulki, valokuvasi ja kirjasi Eila Heikkinen 18.8.2016)

Aikaa kului noin 1h15 min, kun minulla oli kantamukssinaan vain vesipullo ja pokkarikamera. Kävelin reipasta polkuvauhtia, yrittäen kävellä keskiverto ihmisen kävelyvauhtia. Kuljin vain tämän polkuosuuden. Aikaa kuluu enemmän, jos on jo kulkenut aiemmat osuudet ja tavaraa on enemmän kuin minulla nyt. En pitänyt kuin ne tauot mitä pokkarilla meni kuvatessa. Menin tämän osuuden kohdalle autolla: Puolangan keskustasta Paltamon suuntaan, josta tie kääntyy vasemmalle Joukokylään ja Taivalkoskelle. Taivalkoskentietä noin 3,5-4km ja käännyin oikealle Lylykyläntielle. Lylykyläntietä noin 8km.  UKK-reitti menee Lylykyläntien yli. Merkit näkyvät tieltä vähän huonosti.
Autolla ajaessani. Vastaan tuli uljas urosporo. Pororajalla siis ollaan.
Katkoviiva osoittaa mistä UKK-reitti ylittää Lylykyläntien.

Tien reunassa on levike jonne jätin autoni.

 Lähdin levikkeeltä vasemmalle (pohjoiseen).  siniset reittimerkit näkyvät hyvin ainakin suurimman osan tieosuutta.Tätä tietä oli helppo kulkea. (Autollakin olisi päässyt lähemmäs metsää, mutta keväällä tämä tie ei kanna autoa.)Tämä tie jatkuu noin 900m, mutta matkan varrella on kaunis putous, jota kannattaa käydä ihailemassa molemmin puolin kapeaa jokea. Noin 300m kuljettuasi kuulet kohinaa, joten tiedät olevasi perillä. Puroukselle kannattaa mennä tien mutkan kohdalta.
Joessa on kaksi haaraa, jossa molemmissa on pieni putous.

KULJE VAROEN, NIIN KAUNIS KASVILLISUUS JÄÄ MUIDENKIN IHAILTAVAKSI. Sammaloidut kivet joessa ovat kauniit. Tulva aikaan niitä ei näe.

Takana pilkistää vasemman puoleinen pieni putous.
Sammaleiset kalliot ja kelot ovat kauniita. Tänne kannattaa tehdä erillinen kuvausretki, vaikka paikka onkin haastava kuvauskohde varjojen vuoksi. Keinovalo voi olla paikallaan.

Tie jatkuu joen yli, joten  toiselle puolelle on helppo mennä.

Reitti nousee Porttilan talon ohi. Muistathan kunnioittaa leiriytymiskieltoa. Kukaan ei halua omalle loma- asunnon pihalle retkeiliöitä yöpymään.

UKK- reitti jatkuu vasemmalle. Seuraten sinisiä merkkejä. Heinikko voi piilottaa polun.

Reitti jatkuu vanhaa traktoritietä nousten Portinvaaran laelle.

Saavut aukkohakkuulle, jossa polku häviää kokonaan. Ole tarkkana, sillä merkitkin ovat osin haalistuneet tai merkkipuut ovat kaatuneet. Aukolta avautuu näkymä vaarajonoon. Itse käyn yleensä tämän aukon reunalla ihailemassa maisemia. Sillä polulta maisemat eivät pääse oikeuksiin.
Merkit piiloutuvat ja joskus niitä ei huomaa ennen kuin aivan vierestä kuten tässä kuusessa.

Tässäkin kuusessa on merkki, mutta sekin oli jäädä huomaamatta.

Polku on kasvanut umpeen. Seuraava merkki löytyi, kun oli tarkkana.
Tämä hakkuuaukko oli ainut haasteellinen kohta, jossa merit voivat olla hukassa. Itselle reitti on tuttu, joten löysin ne helposti.
Puolukkaa oli paljon aukolla.

Tämän reitin paras osuus on mielestäni Portinvaaran päällä. Tämä vanha metsä on helppokulkuinen. Polku näkyy jotenkin, mutta huomaa, että täällä on käyty harvoin. Suosittelen kuitenkin kulkemaan. Itselläkin on mennyt pari vuotta, kun olen tämän reitin kulkenut.

Metsästä löytyy kilpikaarnaisia puita.

Maa oli ihanan pehmeä kulkea.

Sieniä olisi ollut mistä poimia mukaan, mutta jätin ne seuraaville kulkijoille. Suppilovahverot olivat yllättävän aikasessa tänä vuonna
Mustavahakasta, rouskuja, haperoita, kantarellejä ym ym oli pitkin matkaa.

Portinvaaraa on tietääkseni suunniteltu joskus suojeltavaksi, mutta en tiedä miten suojelulle kävi. Lahopuita löytyi pitkin matkaa.


 Polku ylittää kirkkasvetisen puron.
Joku oli tehnyt lipit puron varrelle janoisia retkeilijöitä varten. Itsekin täytin vesipulloni tässä. Suosittelen sitä kaikille, sillä se on paras paikka ennen Markonpalonlaavua.


Puron varsi on rehevää. Yläjuoksun suunnalla olen käynyt retkeilemässä. Sieltä löytyy ihanaa "koskematonta" metsää lampineen. Kannattaa käydä, jos on aikaa.

Reitin voi kulkea vaelluskengillä, jos ottaa mukaan muovikassit. Tässä on yksi kohta, jossa vaelluskengät eivät välttämättä riitä. Itse kuljin kumikengät jalassa, koska tiesin tämän kohdan. Vinkki: Kumikenkiin voi laittaa muotoiltut pohjalliset, niin niiden kävelymukavuus paranee.

Markonpalon laavu huoltorakennuksineen oli aika siisti. Sytykkeet kannattaa ottaa mukaan ja aina ei ole kunnon halkojakaan, vaikka nyt niitä oli jonkin verran. Melkoisen kosteita suurin osa puista on.

Pientä huoltoa koko reitti tarvitsisi.


Markonpalo- Joukokylä/ Tivalkoskenntie
Polku jatkuu Markonpalon laavulta moottorikelkkauraa pitkin vasemmalle. Tosin se kulkee uran vieressä, mutta itse käytän kelkkauraa.

Saavuttaessa Jänislammintielle reitti jatkuu oikealle.
Reitti kääntyy tieltä oikealle. Reitti laskeutuu kohti Taivalkosken-/Joukokyläntietä ylittäen joen vähän ennen tielle saapumista.

Reitillä ei ole merkittävää nähtävää tässä kohden, joten jos haluat voit jatkaa Jänislammintietä Taivalkoskentielle. Jataka matkaa oikealle kunnes saavut Pyssyperäntien kohdalle. Kulje noin 500m vielä Joukokylän suuntaan. Reitti ylittää tien Taivalkoskentien ampumaradan tienhaaran tienoilla. Merkit ovat tien ylityksen kohdalla vähän hukassa.


Joukokylän/Taivalkoskentie- Kometto
UKK- viitta osoittaa mistä reitti jatkuu. Reitti seuraa vähän matkaa moottorikelkkauraa,MUTTA HUOMAA että se kääntyy pian vasemmalle. Tässä kohden usea on eksynyt reitiltä.



Pyssykulju-Hepoköngäs





Hepoköngäs-





- Paljakka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti